7/12/2021

Lentopalloyhteisöjen kehitys ja pelaajarekrytointi ammattivalmentajan silmin - Kasper Vuorinen

Lentopalloyhteisöjen kehitys ja pelaajarekrytointi ammattivalmentajan silmin - Kasper Vuorinen

Ensinnäkin alkuun sanottava pieni off topic: On hienoa, että suomalainen lentopalloilu kehittyy monin pienin askelin, ja yksi niistä on SignCircle :n kaltaiset avaukset (huom. ei maksettu mainos vaan vilpitön kommentti ulkopuolisena), joissa lajin ammattimaistumiskehitystä tuetaan paranevin tukitoiminnoin.

Erityisen iloinen olen siitä, että tässä sekä seurat että pelaajat ovat huomioitu ja hyödyt pitäisi tulla molempiin suuntiin. Ymmärtääkseni seurat näkevät paremmin vapaana olevat pelaajat (tähän asti sopimustilanteet ovat taitaneet olla aina ison tiedustelurumban takana) ja heidän sopimustilanteensa ja toisaalta myös pelaajat voivat tuoda itseänsä näkyviin sovelluksessa. Lisäksi hyvin tehty sopimus edesauttaa ja selkeyttää tilannetta sekä seuran että pelaajien kannalta.

Toivon lisää tämän kaltaisia avauksia, jotka selvästi aidosti välittävät suomalaisen lentopallokentän tilasta ja pyrkivät parantamaan sitä. Toivotan siis Signcircle´lle pitkää ikää ja suurta suosiota sekä seurojen että pelaajien keskuudessa!

Perustat kuntoon ennen yksityiskohtia

Haluan heti alkuun korostaa, että oma asiantuntijuus johon olen ikäni kouluttautunut ja jossa nyt saan kunnian työskennellä, sijaitsee lentopallokentän sisäisissä asioissa kentällä sekä pelaajien, ihmisten, kanssa toimimisessa. En siis ole urheilun hallinnon, markkinoinnin tai organisaatiojohtamisen ammattilainen ja arvostan tämän ammattiryhmän huippuja korkealle. Tämän tekstin teemat liittyvät siis oman erikoisosaamisalueeni ulkopuolelle, mutta tätä voisi lukea ikäänkuin kentän sisältä tulevan ammattilaisvalmentajan toiveena siitä, miten arvokasta työtä jo nyt tekevät erikokoiset lentopalloyhteisöt Suomessa voisivat kenties vieläkin terävöittää sanomaansa ja toimintaansa - tai ainakin kuulla näkökulmaa, joka on muokkautunut eri maissa ja kulttuureissa. Olen myös valmentajana vielä suhteellisen kokematon, enkä väitä näiden asioiden olevan ehdottomia totuuksia - haluan vain jakaa oman näkemykseni asioista. Nämä asiat ovat tulleet eteen eri paikoissa eri tavalla, mutta niissä on myös aina paljon yhteistä - lopulta kaikki palautuu johtamiseen ja siksi moni näistä teemoista liittyy juuri isoihin linjoihin ja koko yhteisön johtavaan toimintafilosofiaan.

Haluaisin yleisellä tasolla kiinnittää huomiota koko homman perustaan. Yhteiskunnat kehittyvät ja muuttuvat kovaa vauhtia. Yksi megatrendi Suomessakin työelämässä on se, että työelämä nähdään yhä vähemmän irrallisena muusta elämästä ja tiedostavat työntekijät ovat alkaneet ladata työelämään jo muitakin arvoja kuin sen, että ”se tuo leivän pöytään”. Monet menestyksekkäät yritykset ovatkin huomanneet tämän ja siirtyneet tarkastelemaan johtamisjärjestelmiään ja yhtiön toimintaa numeroiden lisäksi myös arvopohjaisesti ja merkityksellisyysnäkökulmista.

Fiksut yhtiöt, organisaatiot tai jopa urheiluseurat, voisivat pyrkiä toiminnan jatkuvuuteen tekemällä omat ”perustuksensa” niin vahvoiksi, että ne kestäisivät henkilövaihdoksia ja ajan myllerrystä.

Jokaisen organisaation olisi hyvä osata kirkkaasti vastata kysymykseen siitä, miksi se on olemassa. Kun olemassaolon tarkoitus on selvä, voidaan lähteä pohtimaan sitä tärkeintä, eli miten asioita tehdään. Tässä tullaan juuri arvoihin ja johtaviin periaatteisiin. Organisaatiot, jotka tietävät miksi tehdään ja miten – voittavat pitkässä juoksussa ne, jotka keskittyvät vain siihen, että mitä tehdään. Kehottaisinkin siis kaikkia organisaatioita aika ajoin tarkistamaan oman perustansa ja käymään huolelliset keskustelut kaikkein perustavinta laatua olevista asioista.

Tiedän että tämä vertaus varmasti ontuu, mutta Suomessa, kuten monissa muissakin valtioissa, koko järjestelmä pohjautuu perustuslakiin ja sen myötä luottamukseen – luoden pohjan historiallisesti hyvin onnistuneelle yhteiskuntamallille. Toisin sanoen yhteiskuntaelämä ei näin ollen ole täysin riippuvainen kulloisestakin johtajasta tai milloin mistäkin ohimenevästä ilmiöstä. Samoin fiksut yhtiöt, organisaatiot tai jopa urheiluseurat, voisivat pyrkiä toiminnan jatkuvuuteen tekemällä omat ”perustuksensa” niin vahvoiksi, että ne kestäisivät henkilövaihdoksia ja ajan myllerrystä.

Kun toiminnan arvot ja johtavat periaatteet ovat selkeitä, luovat ne raamit toiminnalle, jota on helpompi ajan mittaan pitää pystyssä ja samalla ne toimivat ohjaavina kompasseina arjen tilanneviidakossa. Uusien tekijöiden on myös helpompi astua remmiin, kun on selvää, että miksi tehdään ja miten. Usein myös toimintaan, joka on vahvasti arvoperustaista ja selkeille johtamisperiaatteille rakennettua, on halua tulla mukaan. Tulevaisuudessa varmasti ne organisaatiot menestyvät, jotka koskettavat toimijoitaan syvemmältä ja jossa mukana olevat kokevat merkityksellisyyttä toiminnastaan oli se sitten työ/harrastus/muu aktiviteetti.

Menestykseen ei ole oikoteitä

Vaikka aloitus saattaa tuntua korkealentoiselta, totean kuitenkin, että tämä perusta pitäisi valaa kirkkaaksi myös kaikissa kolmannen sektorin toiminnoissa kuten suomalaisissa urheiluseuroissa. Tätä tehtävää vaikeuttaa entisestään haastava toimintaympäristö sekä esim. miesten että naisten huipputason kilpasarjoissa vallitseva puoliammattilaisasetelma miesten jääkiekko lukuunottamatta. Nämä haasteet huomioiden selkeiden ohjaavien periaatteiden pohtiminen ja niiden mukainen toiminta nousee yhä tärkeämmäksi.

Haastavissa toimintaympäristöissä kiusaus oikaista sieltä tai täältä on suuri – mikä on omiaan rapauttamaan pitkällä aikavälillä koko toiminnan uskottavuutta

On helppo tehdä (tämäkin vaatii taitoa) vakaata toimintaa, jos resurssit olisivat rajattomat, mutta toisaalta haastavissa toimintaympäristöissä juuri kiusaus oikaista sieltä tai täältä on juuri suurin – mikä on omiaan rapauttamaan pitkällä aikavälillä koko toiminnan uskottavuutta – ja siksi peräänkuulutankin syvien ja tärkeiden kysymysten tärkeyttä: Tietävätkö toiminnassa mukana olevat meidän arvomme, jos soittaisimme sattumanvaraisesti jonkulle heistä juuri nyt? Miten meidän toimintafilosofia näyttäytyy ulospäin toiminnassamme? Heijastaako brändimme sitä, mitä me todella haluamme olla? Onko meillä sellaisia periaatteita, joita emme ole rikkoneet missään tilanteessa – mikä on meille ”pyhää”?  Mikä on tämän seuran/joukkueen/yhteisön identiteetti? Miksi me olemme olemassa ja mitä me haluamme tarjota ja viestiä ympärillä olevalle seutukunnalle? Olemmeko rehellisiä itsellemme? Onko jotain mitä meidän pitäisi muuttaa perustavanlaatuisesti? Koemmeko tästä ylpeyttä, kun muistelemme sitä, mitä saimme aikaan? Mitä nuo ylpeyttä herättävät asiat ovat? Näkyvätkö ne arvot tai asiat arjessamme ja tekemisessämme? Voisivatko ne heijastua meistä vielä paremmin? Miten?

Yleisesti siis haluaisin todeta, että on paljon pohtimista tehtävänä, ennen kuin päästään esim. urheiluseurassa siihen, että pohditaan edustusjoukkueen pelaajistoa ja toimintaa. Paremmin sanottuna: kun perimmäinen tarkoitus, arvot ja johtavat periaatteet ovat selkeitä, joukkueen kokoaminen seuran kannalta tai toisaalta pelaajan kannalta mihin seuraan haluaa mennä – lienevät lopulta melko helppoja tehtäviä, kun tietää tarkkaan mitä etsii. On myös erittäin tärkeää, että koko seura, johtajat, valmentajat ja pelaajat ovat samalla sivulla toiminnan tarkoituksen ja toiminnan tason suhteen.

Alustuksen loppuun haluaisin kiittää kaikkia suomalaisia seuraihmisiä ja pelaajia, jotka pitävät meidän vireän seurakentän pyörimässä usein pienillä resursseilla. Urheilu on arvokas asia ja pyrkikäämme lisäämään sen arvostusta sekä itsekunnioituksella että muiden kunnioittamisella.

Eetu Rantanen:

Pyysin Kasperilta tämän tekstin yhteyteen vastauksia muutamaan pelaajarekrytointiin liittyvään kysymykseen. Onnekseni kiireinen mies Koreassa löysi pienen rakosen aikaa vastailla kysmyksiin:

Kasper Vuorinen:

Kiitos, että pääsen kommentoimaan teemojanne. On alkuun todettava, että lähes kaikki esitetyt kysymykset ovat hyvin kontekstisidonnaisia, ja riippuu hyvin paljon missä päin maailmaa ollaan, onko kysymys amatööri, puoliammattilais- vai täysammattilaistasosta jne. Pyrin vastaamaan yleisellä tasolla, jotta näistä saisi kosketuspintaa eri tasoille. Korostan vielä, että olen vielä suhteellisen kokematon valmentaja, joten esitän oman näkemykseni asioista - en väitä niiden olevan mitään ehdottomia totuuksia.

K1: Arvostatko pelaajavalinnoissa enemmän joukkuetta yhteen sitovia elementtejä, vai yksilötaitoa?

Kasper: Tämän teeman osalta vastaan käänteisesti: jos pelaaja (tai valmentaja tai kuka tahansa joukkueessa tiiviisti arjessa mukana oleva henkilö) on erittäin itsekäs, negatiivinen tai kykenemätön toimimaan ryhmässä, siis sellainen joka ns. myrkyttää ilmapiirin, ei mikään määrä yksilötaitoa/osaamista korvaa tuota tuhoavaa vaikutusta. Näin ollen asettaisin tuon asian kääntäen negatiiviseksi kynnyskysymykseksi joukkueeseen pääsemiseksi. Yksi mätäomena voi pilata koko korin. Teemaan liittyen muistan yhden tarinan, jossa NHL:ssä Detroit Red Wingsien apuvalmentaja kertoi staffin haasteesta ottaako supertaituri Brett Hull joukkueeseen vai ei: ”Meillä oli vaihtoehtoina joko olla ottamatta tai sitten… tai sitten… laittaa se samaan ketjuun koko joukkueen positiivisimman pelaajan kanssa joka ei vain välittäisi Brett`n mussutuksesta…ja centteriksi sitten Pavel Datsjuk….´because…well….Pavel doesn´t speak english´ 😊 ”

K2: Tarvitset jokaiselle pelipaikalle yhden pelaajan. Mikä pelipaikoista on tämän hetken markkinoilla vaikein täyttää?

Kasper: Täysin riippuvainen mikä sarja, mikä maa ja mikä tavoite, mikä seuran toimintafilosofia jne. Tärkeimmät palikat joukkueessa usein ovat hyökkäävä yleispelaaja, passari ja hakkuri. Toisaalta haastavin pelipaikka voi olla usein eri sarjoissa keskitorjuja, sillä usein niillä ei haluta täyttää ulkomaalaiskiintiötä ja toisaalta oman maan keskitorjujista on täten kova kilpailu. Ehkä siis keskitorjujat usein osuvat tähän ”hankalaan” asemaan.

K3: Käytätkö pelaajascouttauksessa dataa? Millaista dataa?

Kasper: Tottakai. Ilman sitä pelaajan hankkiminen olisi mielettömyyttä. Toivoakseni Porvoon Tarmo tyylinen ”katsotaas minkälainen pelaaja lentokentälle tulee” -aforismi kuuluu suomalaisen urheilun tragikomediahistoriaan.  Esimerkiksi hyökkäävältä laitapelaajalta (yp tai hakkuri) kannattaisi olla tiedossa terveyshistoria monelta vuodelta sekä kokonaishyökkäystehot vähintään parilta viime kaudelta. Datan lisäksi tärkeää on katsoa iso määrä itse valittuja koko pelejä sekä tietysti haastatella pelaaja hyvin tarkasti, jotta sekä pelaaja että valmentaja ovat samalla sivulla asioiden suhteen.

K4: Mitkä asiat kiinnostavat pelaajassa eniten, kun kyseessä on:

a. Passari

b. Yleispelaaja

c. Libero

d. Hakkuri

e. Keskitorjuja

Kasper: Kaikkien pelaajien osalta isot asiat pitää olla kunnossa: kohtaako joukkueen/valmentajan/seuran ja pelaajan arvot, identiteetti ja toiminnan taso. Tämän jälkeen tulee vasta muut asiat. Yksi kynnyskysymys kaikille pelaajille on kyky ja halu oppia lisää ja kehittyä. Pelipaikkakohtaisesti arvostan näitä asioita:

a. Tärkeimmät asiat passaaminen ja persoona. Passaamistaito: tarkkuus, passisuunnan peittäminen ja kyky lukea peliä eli antaa passi oikealle pelaajalle oikeaan aikaan. Persoona: johtaminen, tunneäly jne.

b. Vastaanotto ja/tai hyökkääminen (ja syöttäminen). Sopivuus passarin tyyliin.

c. Johtamiskyky, organisointikyky, pelinymmärrys, vastaanottaminen, puolustaminen, passaaminen.

d. Joukkueen pelityylin mukaisesti sopivuus passarin tyyliin. Nopeiden passien ratkaisut, isot pallot ja syöttäminen.

e. Torjuminen ja syöttäminen. Hyökkäys ja sopivuus passarin kanssa plussaa.

K5: Mikä joukkueen rakentamisessa on mielestäsi haastavinta?

Kasper: Haaste voi tulla siitä, jos seurajohto ja valmentajat ovat erimielisiä. Tällöin olisi oltava jo hyvissä ajoin selvillä (ennen valmentajan sopimuksen kirjoittamista), että kenelle päätäntävalta pelaaja-asioissa kuuluu – tämän jälkeen valmentaja voi päättää, sopiiko vallanjako hänelle vai ei. Maailman eri sarjoissa on tästä asioista monenlaisia viritelmiä. On paikkoja, joissa valmentajalla on absoluuttinen valta ja on paikkoja, joissa seurajohdolla on absoluuttinen valta ja kaikkea siltä väliltä. Tärkeää on, että asiat ovat hyvin selviä alusta alkaen niin suurissa kuin pienissä asioissa.

K6: Mikä joukkueen rakentamisessa on mielekkäintä?

Kasper: Se, jos seuran-, joukkueen- ja valmentajan perusta on samansuuntainen sen suhteen, miksi, miten ja mitä halutaan. Tämän jälkeen toiminnassa on molemminpuolista luottamusta ja oikeanlaisia pelaajia on helppo löytää ja prosessi voi olla nautinnollinen.

K7: Millaisiin asioihin pelaajan tulisi panostaa hakiessaan uutta seuraa? (Data, Highlight- vs pelivideot, saateviesti, sähköposti vs. puhelinsoitto)

Kasper: Agentti Nisse Huttunen osaisi vastata tähän parhaiten. Ajankohtainen CV, tilastokoosteita ja koko pelejä helposti saataville auttaa varmasti. Parasta pr:ää on varmasti pelaaminen ja oma käytös edellisillä kausilla. Puhelinsoitto on aina parempi kuin viesti tai maili. Toisaalta jos pelaaja on tuntematon, alustava viesti ennen puhelinsoittoa on kunnioittava.

K8: Millaisiin asioihin pelaajan tulisi keskittyä try-out leireillä? Mikä tekee sinuun vaikutuksen?

Kasper: Ole oma itsesi ja pelaa mitä osaat. Try out- leirien sijaan yleensä parempi päästä näkemään pelaaja pelaamassa omassa joukkueessaan jos mahdollista. Seurojen olisikin hyvä olla ennakoivia ja tarkkailla pelaajia jo pidemmän aikaa.

K9: Näetkö SignCircle Network -sovelluksella potentiaalia

a. Joukkueiden pelaajascouttaukseen

b. Pelaajien sopimusmetsästykseen

c. Valmentajien työnhakuun

Kasper: A, B ja C - näen tällä sovelluksella ison potentiaalin ja toivon, että se menestyy, koska niin monet osapuolet voivat hyötyä tästä ja tällaista datapankkia ei ole aikaisemmin kootusti ollut.

---

Kasper Vuorisen yritys "Winning Volleyball" tarjoaa valmennus- ja koulutuspalveluita pelaajille ja valmentajille. Kannattaa käydä tutustumassa heidän palveluihinsa täällä:

https://www.winningvolleyball.fi/

Tekstin kirjoittanut:
Kasper Vuorinen
Kasper Vuorinen
Kasper on pitkän uran lentopallon parissa tehnyt entinen pelaaja ja nykyinen valmentaja, joka tällä hetkellä työskentelee toisen suomalaisen Tommi Tiilikaisen vetämässä valmentajatiimissä Korean Air Jumbos ammattilaisjoukkueessa Korean V-league´ssa. Hän on myös ollut viime vuodet mukana Suomen naisten maajoukkueen valmennuksessa.